”On 1980- ja 1990-luvun taite, olen noin kymmenen vanhana perheeni kanssa kyläjuhlissa. Kuuntelen puheita pitkästyneenä, kunnes jostain kauempaa kuuluu voimakas miehen ääni. Mies kulkee ihmisten edessä mekkoon pukeutuneena, huutaa herjoja, rienaa kunnanisiä ja lausuu pilkkarunoja. Riehakas meno saa pikkuhiljaa herkempiä sävyjä, kun Matti pohtii maailman menoa ja elämää. Aivan esityksen loppupuolella ajatukset luonnosta saavat Matin maailmantuskan valloilleen, ja hän poistuu pian paikalta alakuloisena päätään pyörittäen, toistellen ’Säästäkää edes tähdet’.
Kyseessä oli paikallisen taiteilijan Eero Mäkisen Viina-Matti-esitys. Teokseni onkin myös kunnianosoitus Mäkiselle ja pienen yhteisön paikalliskulttuurille.”
Kylähullun maineenpalautus
Runohenki teoksessaan taiteilija Jouna Karsi kuvaa tarinaa Viina-Matista, Haapavedellä asuneesta itseoppineesta runoilijasta ja runonlaulajasta. Häntä pidettiin kylähulluna, mutta hän oli myös syvällinen ajattelija. Viina-Matin oppineet, mutta usein häpeämättömän suorapuheiset huomiot ärsyttivät kyläläisiä. Kielteistä huomiota toi myös se, että hän pukeutui pitsimekkoihin ja käytti hattunaan pannumyssyä. Haapavetiset karsastivat Viina-Mattia hänen omalaatuisten tapojensa vuoksi ja koska hän nosti esiin pinnan alla kyteneitä ristiriitoja. Viina-Matti taas syytti haapavetisiä talonsa polttamisesta. Myöhemmin hän muutti metsään pieneen mökkiin ja eli suhteellisen eristyksissä.
Karsin teoksessa käytetään valoa ja erityistä painoteknologiaa luomaan kolmiulotteinen kuva Viina-Matista astumassa alas mökkinsä portaita. Teos sijoittuu metsikköön lähelle yläkoulua, ja oppilaat ohittavat Viina-Matin oppineen mutta syrjityn hahmon joka päivä. Tämä heijastelee käsitystä tiedosta ja oppimisesta. Teos pyrkii ennen kaikkea ruokkimaan suvaitsevaisuutta marginaalissa eläviä ihmisiä ja yhteisöjä kohtaan.
Karsin teoksissa esiintyy yleensä perinteisen maaseudun ja pikkukaupunkien maisemia metsikköineen ja kivikkoineen. Hän leikkii mittakaavalla ja tekee miniatyyrimaailmoja, joissa näkyy pienten teollisuuskaupunkien tai maaseudun näkymiä, joskus molempia. Miniatyyrimaailmat rajoineen, aitoineen ja labyrintteineen kutsuvat katsojan tutkimaan niitä lähempää. Vasta läheltä näkee, että teoksen asettelussa tai mittakaavassa on jotain mahdotonta: portaat ja tiet eivät johda minnekään, peilit toistavat pientä osaa esikaupungista loputtomiin ja niin edelleen. Tämä yllätyksen tai hämäyksen elementti toistuu myös Runohengessä. Karsi käyttää Viina-Matin hahmoa näyt tääkseen kylähullun tai narrin kaksoisroolin – saman roolin, joka taiteilijalla on usein yhteiskunnassa. Teos on lisäksi toteutettu niin, että Viina-Matin hahmo ilmestyy ja häviää näköpiiristä valaistusolojen ja katsojan näkökulman mukaan. Näin taitelija tavallaan toteuttaa vielä yhden hämäyksen tieteen keinoin.
Naurettavan julkisivunsa alla viisauden viestiä tuonut hullu on tuttu hahmo kaikkialla maailmassa kautta historian. Se nähdään niin tarinoissa Kaukoidän hulluista buddhalaismunkeista kuin aatelistoa ja kuninkaita viihdyttäneessä hovinarrissakin. Hovinarri esiintyy tarot-korteissa ja tavallisissa pelikorteissa hahmona, jota pidetään hulluna tai tyhmänä, mutta joka pystyy muuttamaan pelin suunnan tai jonkun kohtalon. ×
