Jättiläiset ovat kautta aikojen olleet tunnetuimpia kansanperinteen hahmoja. Jättiläiset tunnetaan kaikkialla maailmassa ja hyvin erilaisissa kulttuureissa. Ne ovat ihmisiä muistuttavia suurikokoisia olentoja, jotka elävät usein ihmisten rinnalla joko heidän vihollisinaan tai ystävinään. Jättiläiset edustavat suurempaa voimaa tai valtaa. Ne ovat hahmoja ihmisten ja jumalten väliltä, jotain, joka halutaan joko valloittaa tai jonka kanssa halutaan ystävystyä. Tunnettu ilmaus ”jättiläisten olkapäillä seisomisesta” kuvaa sitä, miten näemme pidemmälle kuin edeltäjämme – ei siksi, että olisimme heitä kehittyneempiä, vaan koska meillä on heidän tietonsa oppaanamme. Aiempien sukupolvien tieto on välttämätöntä, jotta voimme elää rinnakkain luonnon kanssa. Tämä pätee niin kaupunkeihin kuin Mankilan kaltaiseen maaseudun kyläyhteisöönkin.

Mankilan kyläjätit sai alkunsa Rita Porkan, Tero Mäkelän ja Johanna Riepulan aiemmasta projektista Tarinoita Mankilasta. Paikallinen kyläyhdistys pyysi taiteilijaryhmää jatkamaan työtään projektissa kerättyjen, Mankilaan liittyvien tarinoiden pohjalta ja tekemään kaksi suurta veistosta paikkakunnan maineikkaista jättiläisistä Kiljosta ja Koljosta. Taiteilijat ottivat tehtävän vastaan ja kutsuivat kaikenikäisiä, eri taustoista tulevia asukkaita mukaan rakentamaan hahmoja. Taiteilijaryhmään tuli samalla mukaan myös Niina Jortikka.

Noin neljän metrin korkuiset jätit on tehty paikallisten lahjoittamista kanaverkoista, vaatteista ja rievuista. Näin kaikki pystyivät osallistumaan materiaalien keräämiseen ja vaikuttamaan siihen, millaisiksi jätit lopulta muodostuivat. Veistosten rungot on tehty betonin ja turpeen sekoituksesta. Turve orgaanisena materiaalina mahdollistaa jättien värivaihtelun vuodenaikojen mukaan. Betoni taas takaa teosten kestävyyden kovissakin sääoloissa. Materiaalina betoni rinnastaa jätit muihin lähialueen ulkotaideteoksiin, kuten lähellä sijaitsevan Rantsilan patsaspuiston teoksiin. Jättiläiset seisovat nyt niiden luonnollisessa ympäristössä ja pian ehkä lintujen ympäröiminä: veistosten runkoihin on jätetty koloja, joista linnut voivat löytää pesäpaikkoja.

Kortomus mankilan jättiläisistä on tyypillinen myyttinen tarina, jonka avulla on pyritty selittämään Mankilan maantieteellistä asemaa. Paikallisista jättiläistarinoista tunnetuin kertoo Siikajoen vastakkaisilla rannoilla asuneista Kiljosta ja Koljosta, jotka riitoihin joutuessaan heittelivät toisiaan valtavilla kivillä niin kovaa, että maa järisi. Jokeen tömähtäneistä kivistä muodostui kertomusten mukaan koski, joka nyt tunnetaan Kiljonkoskena. Kivet jäivät jokeen, jotta jättiläisten vaimot, jotka olivat ystävyksiä, pääsisivät helpommin toistensa luo. Tarina osoittaa, miten tärkeitä myytit ovat yhteisön muodostaessa käsitystä elinalueestaan ja sitä ympäröivästä maisemasta.

Mankilan kyläjätit -blogi kertoo teoksen valmistumisesta. ×