Design on yksi suomalaisen kulttuurin keskeisistä tekijöistä. Suomalaisella arkkitehtuurilla ja kotitalousesineiden muotoilulla on oma erityinen tyylinsä, jota tavoitellaan laajalti eri puolilla maailmaa. Värien ja muodon arvo korostuu usein design-esineissä, ja niiden jäljittely näkyy myös monien suomalaisten taiteilijoiden työssä. Pylväsvuo-teoksessa taiteilijat ovat saaneet vaikutteita Pohjanmaan perinteisille maalaistaloille tyypillisistä arkkitehtonisista aiheista, paikallisesta maisemasta sekä maaseudun arjessa käytetyistä työkaluista.

Pylväsvuo -sarja on pystytetty reilun sadan asukkaan Pylvään kylään, sen halki kulkevan Ängesleväntien varrelle. Viisiosaisessa teoksessa keskeistä on valon tutkiminen, sillä valo on kautta aikain muovannut asukkaiden suhdetta heidän luontaiseen ympäristöönsä. Työt ovat saaneet muotonsa himmelistä, maitokärrystä, traktorinrenkaasta, sillankaiteiden muodostamasta tilasta sekä vanhoista ikkunankehyksistä. Kukin teoksen osa herättää kollektiivisia muistoja, jotka yhdistävät kylien asukkaat menneisiin käsityöperinteisiin.

Mattilaja Ängeslevä yhdistävät perinteisiä ja nykyaikaisia materiaaleja. Erityisesti polarisoivien suodattimien käyttö tekee mielikuvitukselle tepposet, kun kuvat ilmestyvät ja sitten häipyvät. Polarisoivien suodattimien ominaisuuksien ansiosta teoksessa syntyy eräänlaisia ”ikkunoita”, jotka muuttuvat maiseman tavoin katsomiskulmasta riippuen. Kun katsoja lähestyy tien varressa esillä olevaa traktorinrengasta, hän voi nähdä merkkejä renkaan toiminnasta traktorien, hevosten ja maatalouskoneiden jälkien muodossa. Nämä kuvat nousevat näkyviin polarisoivien suodattimien pinnalla, joka muodostaa näin eräänlaisen ikkunan maaseudun muistiin.

Kukin paikka kertoo omaa tarinaansa kylän elämästä ja historiasta. Esimerkiksi sillalla olevassa teoksessa on esillä sota-aikainen tarina lentokoneesta, joka syöksyi maahan sillan vieressä. Teokset perustuvat laajaan aineistoon, johon kerättiin tarinoita ja kuvia kylästä.

Taiteilijat Jaakko Mattila ja Jussi Ängeslevä ovat Pylväsvuossa yhdistäneet erilaiset toimintatapansa. Mattila on urallaan keskittynyt enemmän maalaukseen ja Ängeslevä tieteelliseen prosessiin. Vaikka molemmat ovat matkustaneet laajalti, he kokevat olevansa kotonaan kotiseudullaan Pohjanmaalla, missä ainutlaatuinen maisema on epäilemättä muovannut molempien toimintaa. Molempien taiteilijoiden kiin nostuksen kohteena on tiede ja se, miten valo ja väri vaikuttavat katsojaan.

”Näöstä ja väreistä” -teoksessaan Schopenhauer esittää, että subjektin vuorovaikutus luonnon kanssa riippuu osin havaittavista ilmiöistä (esimerkiksi puu, joki, traktorin rengas tai maitokärryt) ja osin siitä aistielimestä, joka esineen havaitsee (nenä, silmä, suu, korva tai iho). Tieteellinen ja taiteellinen kiinnostus tähän kaksinaisuuteen kiehtoi varhaisia modernistisia taitelijoita, jotka yrittivät ymmärtää paremmin ihmisten ja heidän ympäristönsä välistä yhteyttä esimerkiksi impressionistisen maalaustaiteen kautta. Monet’n kaltaiset taitelijat yrittivät luoda uudelleen sen vaikutuksen, joka syntyy, kun valo lankeaa silmänpohjaan kuvaamalla luontoa valon ja värin kenttinä. Valon vaikutus maisemaan on ratkaisevan tärkeää elämälle Pohjanmaalla. Mattila ja Ängeslevä jatkavat varhaisten modernististen pioneerien perinnettä soveltamalla taiteessaan valon roolia ihmisen tavassa havaita luontoa. ×