Siikalatva

Mankilan kyläjätit

Niina Jortikka,
Tero Mäkelä,
Rita Porkka &
Johanna Riepula
2014
Romurauta, kierrätystekstiilit, betoni, turvebetoni
Mankilan kylä, Siikalatva

“Jättien tarinat ja kohtaamiset ammoisilta ajoilta on nostettu tähän päivään. Jätit ovat omalta osaltaan puhaltaneet yhteishenkeä kylälle ja luoneet uusia kohtaamisia sekä lisänneet yhteisöllisyyttä.” 

— Mankilan kyläjätit -työryhmä

Jättiläisten olkapäillä

Jättiläiset ovat kautta aikojen olleet tunnetuimpia kansanperinteen hahmoja. Jättiläiset tunnetaan kaikkialla maailmassa ja hyvin erilaisissa kulttuureissa. Ne ovat ihmisiä muistuttavia suurikokoisia olentoja, jotka elävät usein ihmisten rinnalla joko heidän vihollisinaan tai ystävinään. Jättiläiset edustavat suurempaa voimaa tai valtaa. Ne ovat hahmoja ihmisten ja jumalten väliltä, jotain, joka halutaan joko valloittaa tai jonka kanssa halutaan ystävystyä. Tunnettu ilmaus ”jättiläisten olkapäillä seisomisesta” kuvaa sitä, miten näemme pidemmälle kuin edeltäjämme – ei siksi, että olisimme heitä kehittyneempiä, vaan koska meillä on heidän tietonsa oppaanamme. Aiempien sukupolvien tieto on välttämätöntä, jotta voimme elää rinnakkain luonnon kanssa. Tämä pätee niin kaupunkeihin kuin Mankilan kaltaiseen maaseudun kyläyhteisöönkin.

Mankilan kyläjätit sai alkunsa Rita Porkan, Tero Mäkelän ja Johanna Riepulan aiemmasta projektista Tarinoita Mankilasta. Paikallinen kyläyhdistys pyysi taiteilijaryhmää jatkamaan työtään projektissa kerättyjen, Mankilaan liittyvien tarinoiden pohjalta ja tekemään kaksi suurta veistosta paikkakunnan maineikkaista jättiläisistä Kiljosta ja Koljosta. Taiteilijat ottivat tehtävän vastaan ja kutsuivat kaikenikäisiä, eri taustoista tulevia asukkaita mukaan rakentamaan hahmoja. Taiteilijaryhmään tuli samalla mukaan myös Niina Jortikka.

Noin neljän metrin korkuiset jätit on tehty paikallisten lahjoittamista kanaverkoista, vaatteista ja rievuista. Näin kaikki pystyivät osallistumaan materiaalien keräämiseen ja vaikuttamaan siihen, millaisiksi jätit lopulta muodostuivat. Veistosten rungot on tehty betonin ja turpeen sekoituksesta. Turve orgaanisena materiaalina mahdollistaa jättien värivaihtelun vuodenaikojen mukaan. Betoni taas takaa teosten kestävyyden kovissakin sääoloissa. Materiaalina betoni rinnastaa jätit muihin lähialueen ulkotaideteoksiin, kuten lähellä sijaitsevan Rantsilan patsaspuiston teoksiin. Jättiläiset seisovat nyt niiden luonnollisessa ympäristössä ja pian ehkä lintujen ympäröiminä: veistosten runkoihin on jätetty koloja, joista linnut voivat löytää pesäpaikkoja.

Kortomus mankilan jättiläisistä on tyypillinen myyttinen tarina, jonka avulla on pyritty selittämään Mankilan maantieteellistä asemaa. Paikallisista jättiläistarinoista tunnetuin kertoo Siikajoen vastakkaisilla rannoilla asuneista Kiljosta ja Koljosta, jotka riitoihin joutuessaan heittelivät toisiaan valtavilla kivillä niin kovaa, että maa järisi. Jokeen tömähtäneistä kivistä muodostui kertomusten mukaan koski, joka nyt tunnetaan Kiljonkoskena. Kivet jäivät jokeen, jotta jättiläisten vaimot, jotka olivat ystävyksiä, pääsisivät helpommin toistensa luo. Tarina osoittaa, miten tärkeitä myytit ovat yhteisön muodostaessa käsitystä elinalueestaan ja sitä ympäröivästä maisemasta.

Mankilan kyläjätit -blogi kertoo teoksen valmistumisesta. ×

Niina Jortikka

Yhteisömanageri Niina Jortikka asuu ja työskentelee Oulussa. Lapsuutensa hän vietti Pohjois-Pohjanmaan maaseudulla Nivalassa. Hän on koulutukseltaan ympäristösuunnittelija ja työskentelee tällä hetkellä tapahtumatuottajana. Vuonna 2013 hän tuotti Oulussa Kekrikulkue ja kekripukin polttajaiset-tapahtuman, minkä jälkeen Rita Porkka kutsui hänet mukaan ideoimaan Mankilan kyläjättejä. Projektissa hän työsti hakemusta, oli osa tiedotustiimiä, toimi talkoissa ohjaajana sekä suunnitteli ja toteutti kivipolkua ja alueen maisemointia. ×

Rita Porkka

Rita Porkka on kyläaktiivi Mankilan kylältä, ja jätit saivat alkukipinänsä hänen ideastaan. Kaupungissa syntyneen Porkan sydän on aina sykkinyt vapaaehtoistyölle, jota hän on tehnyt muun muassa kylien kehittämisessä ja luovilla aloilla. Porkka on koulutukseltaan ympäristösuunnittelija ja agrologi, ja hän on työskennellyt pitkään erilaisissa aluekehittämishankkeissa. Mankilan kyläjäteissä Porkan tehtävät liittyivät yhteisön osallistamiseen ja talkookäytänteiden koordinoimiseen. ×

Tero Mäkelä

Tero Mäkelä on Mankilaan ajelehtinut kuvataiteilija ja kirvesmies. Mankilan kyläjätit -projektissa hän vastasi jättien suunnittelusta työryhmän jäsenenä sekä rakentamisesta talkoolaisten kanssa. Mäkelä kertoo oppineensa projektin aikana paljon yhteisöllisyydestä ja siitä, mitä sillä voidaan saavuttaa. Hän hämmästeli ihmisten intoa lähteä varauksetta mukaan yhteiseen tekemiseen. ×

Johanna Riepula

Mankilaan “tulvan tuoma” Johanna Riepula ja asuu jättimäisen kivenheiton päässä Mankilan kylätalolta. Hän on metallialan artesaani sekä erityistekniikkojen artenomi. Hän on tehnyt opetustyötä sekä muun muassa lavastus-, tarpeisto- ja puvustustöitä. Riepula oli mukana paitsi Kiljon ja Koljon valmistuksessa myös suunnitteluvaiheen materiaali- ja tekniikkakokeiluissa. Hän vastasi myös pienoismallien valmistuksesta. ×

Yhteistyössä